Suomen Muotoilusäätiö toimii siltana yritysten ja oppilaitosten välillä tarjoamalla muotoilun opiskelijoille ainutlaatuisia työssäoppimismahdollisuuksia Säätiön projekteissa. Tämän kevään pääprojektina Muotoilusäätiö lanseeraa kaikille yrityksille vapaaseen käyttöön vastuullisuussymbolipankin, jonka avulla on helpompi kertoa visuaalisesti omista vastuullisuusteoista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Anna Jokinen, joka opiskelee muotoilua Xamk Amk:ssa ja on mukana Säätiön projektitiimissä.
JUURET JA JATKUMO
70-luvun lopussa alkoi elämäni. Elämä jonka eväät ovat tuoneet juuri tämän artikkelin ääreen. Ja joka on juuri oivaltanut muotoilun moninaisuuden ja äärettömyyden, ja sen kuinka tyhjää, eleetöntä ja kypsymätöntä kaikki olisi ilman muotoilua, sen prosesseja ja muotoiluajattelua. Olisiko edes ylipäänsä elämää enää, ilman jatkumoa? Jatkumoa ilman kehitystä ja kehitystä ilman muotoilua voisi kutsua vain muutokseksi. Muutokseksi, joka ei antaisi mitään toivoa edes paremmasta, eikä välttämättä johtaisi elämää lainkaan eteenpäin.
OLENKO IKINÄ EDES MIETTINYT MITÄ AMMATTIA HALUAN OIKEASTI TOTEUTTAA?
Lapsuudestani muistan voimakkaana halun upottaa kädet hiusten sekaan, muotoilla kampauksia, leikkauksia ja värjäyksiä ystävilleni, perheelleni ja suvun naisille. Se oli todella inspiroivaa ja luovaa. Näin yli 20 vuotta kampaajana toimineena on suorastaan häkellyttävää ajatella kuinka kukaan ystävistäni on voinut antaa 13-vuotiaan tehdä kemiallisia hiuskäsittelyjä, permanentteja puoleen selkään asti ulottuville hiuksilleen? Kuinka kaikki ovat antaneet tuon samaisen teinin tarttua saksiin ja väripurkkeihin? Leikata hiuksiin muotoja ja muotolinjoja, kokeilla hiusvärejä vailla mitään ymmärrystä, ja täysin ilman minkäänlaista pelkoa riskeistä ja epäonnistumisista. Voidaan näin jälkikäteen kyllä todeta, kuinka hyvä onnista luovuuteni on jo tuolloin ollut, sillä taitoa siihen, näkemystä lukuun ottamatta ei ole voinut liittyä.
Se, että minusta tuli kampaaja ei ollut kenellekään yllätys. Enhän ollut edes itse antanut itselleni koskaan mitään muuta mahdollisuutta, edes ajatuksen tasolla, mikä muu minusta voisi tulla isona?
Toisen lapseni synnyttyä, yli 15 vuotta jo kampaajayrittäjänä toimineena kesäyön valoisina vauvansyöttötunteina ensimmäistä kertaa elämässäni sain mietteen, että olenko ikinä edes oikeasti miettinyt mitä elämässäni haluan ammatillisesti toteuttaa, olen vain luottanut siihen itsestäänselvyyteen, mikä muu minusta olisi voinut tulla kuin kampaaja?
Sillä samalla minuutilla valintojani kyseenalaistaessani lävähti puhelimeeni somemainos visuaalisen markkinoijan koulutuksesta ja siitä mitä kaikkea se pitää sisällään. Innostuin heti ja aamuun mennessä olin jo sängyn pohjalta vauva kainalossa selvittänyt, että Lahden Salpauksessa alkaa markkinointiviestinnän visuaalisen markkinoijan ammattitutkinnon opinnot. Aamulla ensimmäisenä hakemuskirje kouluun ja jo pian sen jälkeen jo sain kuulla, että opiskelupaikka on myönnetty ja koulutus alkaa lähiviikkoina.
KOHTI PALVELUMUOTOILUN OPINTOJA
Koulu oli ihanaa, täysin omaa aikaa uusien ja super kiinnostavien aiheiden ja ihmisten ympärillä ja vauvakin kulkeutui ruokatunnilla miehen tuomana kouluun ruokittavaksi. Uusi ammattitutkinto oli nopeasti taskussa ja opiskelusta intoutuneena opintoja oli pakko jatkaa kampaajantöiden ja vaate-edustustöiden ohella, tällä erää yrittäjän ammattitutkinnon parissa, jonka sain itse kustomoida kiinnostavista aiheista, kuten myynnistä ja markkinoinnista, tuotteistamisesta ja johtamisesta. Näiden opintojen lähestyttyä loppua kohden oli aika miettiä kokonaisvaltaisemmin, että mitä sitten ja mihin tämä opintokehityskaari voisikaan viedä tällä taustalla. Asiaa hieman pohdittuani ymmärsin, että selvä polku, johon tämä kaikki johtaa ja jossa saan hyödyntää ja kehittää jo kaikkea aiemmin kokemaani, on tietysti palvelumuotoilu. Puhumattakaan siitä miten kiinnostavalta tuo tuntui ja miten lähellä sydäntä ylipäänsä kaikki kehittäminen ja nimenomaan käyttäjälähtöinen kehittäminen olikaan.
RAJOITTUUKO LUOVUUS EPÄVARMUUTEEN?
Oma epävarmuus sai kyseenalaistamaan oman osaamisen ja pätevyyden muotoilijaksi, mutta itseni täysin yllätettyäni ja saatuani paikan Kouvolasta XAMKista ensimmäiseltä sijalta palvelumuotoilun opintoihin, lähdin rakentamaan uutta tulevaisuuden kuvaa itsestäni muotoilijana. Edelleenkin olen vahvasti sitä mieltä, että oma luovuuteni rajoittuu vain luovuuteen luovia itseni huijarina tilanteisiin ja paikkoihin, joita en koe osaamisellani ansaitsevani, mutta muiden muotoilijoiden kanssa paljon keskusteltuani olen onneksi huomannut, että HUH, meitä huijarisyndroomalaisiahan on kokonainen muotoilijoiden yhteisö täynnä!
Muotoiluun, muotoiluajatteluun ja muotoilun prosesseihin aivan hurahtaneena olen toiminut kuin hurmoksessa, tehnyt asioita, kuten osallistunut läheisiltäni salaa muotoilukilpailuun ja hakenut töihin paikkaan, johon en olisi ikinä voinut kuvitella pääseväni, saati kehdannut kertoa kenellekään etukäteen paikkaa hakevani. Mutta toisin kävi! Voitin Cutrin Muoto Design -kilpailun ja sain muotoilijan unelmatyöpaikan harjoittelun merkeissä Suomen Muotoilusäätiöltä. Syvä luotto muotoiluun ja siihen, että luova muotoiluajattelu vie ajatustani ja tunnettani eteenpäin ja muotoilun prosesseja läpi käyden voin huijata sekä itseäni että muita ja luovia itseni olemaan luova, saavuttaen sillä tilan, jossa myös minun on uskottava muotoilun voimaan ja siihen, että sen myötä myös minä voin kehittyä, olla luova ja sen turvin on hyvä rakentaa ja kehittää elämää lähes millä saralla tahansa muotoilun turvin
LUE LISÄÄ
Muotoilusäätiön vastuullisuussymbolit
Muotoilusäätiön kumppanuusverkosto
Lahti Design Week WOW-Vastuullisuusnäyttely